Tällaista opetusta en ollut kuullut aiemmin…. nyt tiedän, Hän on minun Isäni!

Yleensä minulla on ennakkoluuloja ja varsinkin ennakko-odotuksia joihinkin uusiin tilanteisiin liittyen. Heti kun astuin Siikaniemen kurssikeskuksen ovesta sisään, kaikki luulot/odotukset otettiin minulta pois. Oli mahtavaa tulla siihen hoitavaan ilmapiiriin. Alusta asti opetus oikein tempaisi mukaansa ja ajattelin, tätä on pakko saada lisää. Ahmin suorastaan kaikkea, niin monia asia oli uutta minulle, vaikka olen kasvanut uskovaisessa kodissa, viettänyt nuoruuteni seurakunnan erilaisissa tapahtumissa ja leireillä, mutta juuri tällaista opetusta en ollut kuullut aiemmin. Oli itkua, naurua, isällisiä ja äidillisiä halauksia, välittämistä ja vierellä kulkemista. En kokenut mitään pakottamista vaan kaikki tapahtui rakkaudellisessa ilmapiirissä.

Moni asia loksahti paikoilleen ja sai uuden merkityksen. Yhtenä päivänä odotin rukouspalvelu jonossa kaksi eri kertaa, mutta en ”ehtinyt” perille. Seuraavana päivänä sitten sain vihdoinkin kohdata Isän rakastavat käsivarret (ympärilläni) erään tiimiläisen kautta. Ja kesken rukouksen ja itkun tajusin, että tänään on oman isäni kuolinpäivä, juuri silloin Jumalalla oli oikea aika kohdata minut ISÄNÄNI, jota olin kauan kaivannut. Hänen ajoituksensa on aina oikea. Isä otti esiin monet haavat ja hellästi hoiti minua.

Liitän tähän runoni, jonka sain rukouksessa vajaa 10 vuotta sitten äitini kuoleman jälkeen. Se runo lähti syntymään tilanteessa kun mietin, miten elämäni on mennyt siihen asti ja mikä Jumalan osuus on siinä ollut.

”Kun minä synnyin toinen jalka lyhyempänä
Sinä opetit minut kävelemään ontumatta.
Kun minut leikattiin sen seitsemän kertaa
Sinä paransit aina haavani.
Kun otit isäni Taivaaseen
Näytit, että Sinä olet rakastava Isäni.
Kun aviomieheni hylkäsi minut,
Sinä sanoit: Minä en sinua hylkää enkä jätä.
Kun minut häädettiin kodistani,
niin Sinä sanoit: onhan sinulla koti Taivaassa.
Kun minut haastettiin oikeuteen syyttömänä
Sanoit: Minä olen tuomari.
Kun taistelin lapsettomuusongelman kanssa
ja kävin läpi uuvuttavat hoidot

Sanoit: sinä olet Minun lapseni
Kun minä tein virheitä, rikoin käskyjäsi vastaan
ja unohdin Sinut. Nostit langenneen ja Sanoit: Minä en sinua unohda.
Kun minut raiskattiin ja uhattiin tappaa.
Otit itkevän syliisi ja lähetit enkelisi suojelemaan minua.
Kun jouduin auto-onnettomuuksiin,
Sinä näytit kuinka mahtava on varjeluksesi ja

kuinka täydellinen on Sinun ajoituksesi.
Kun otit luoksesi äitini, tajusin vihdoin, kuinka valtava on Sinun rakkautesi, Sinä orpojen Isä, joka annat hyljätyille kodin ja
johdat vangitut onneen. Psalmi 68:5-7.”

Niin kuin tuossa runossa kirjoitin, tajusin Isän rakkauden kyllä mielessäni ja päässäni, mutta tämän A-koulun aikana rakkaus meni aivan sydämeen saakka. Ennen tiesin kuka Isä on, mutta nyt tunnen hänet.

Viikon jälkeen olen huomannut itsessäni muutoksia. Makeanhimo lähti lähes kokonaan ja tärkein on se, että enää en lue Raamattua ja rukoile, koska on ”pakko” vaan teen sen, koska ISIN kanssa on niin kivaa yhdessä. Nyt meillä on suhde, joka toimii ja rukoukseni on, että suhteeni syvenisi ja kasvaisin päivä päivältä, että oppisin käsittämään kuinka leveä, korkea, laaja ja syvä on Isän rakkaus ja että voisin sitä välittää muille.